Uusperheiden palapelit

Perhearjen pyörittäminen on toisinaan haastavaa. Kompastuskiviä voi löytyä, vaikka hommaa olisi hiottu samalla kokoonpanolla jo pitkään. Miten käy, jos kokoonpano vaihtuu ja uudet ihmiset sovittelevat lusikoitaan ja lapsiaan yhteen? No, hyvinhän siinä voi käydä! Uusperhettä perustettaessa on kuitenkin paljon asioita ja näkökulmia, jotka tulisi saada sovitettua yhteen. Mikäli lisämaustetta projektiin tuo adhd, voi pelisääntöjen ja toimintatapojen yhteensovittelu vaatia muutaman ylimääräisen tuokion.

Supli, Suomen uusperheiden liitto, pyrkii omalla toiminnallaan tukemaan uusperheitä. Kyseisellä liitolla on suuri sydän myös neurokirjolla olevia pariskuntia kohtaan, minkä johdosta he ovat polkaisseet käyntiin hankkeen nimeltä NEPU- neurokirjon parisuhde uusperheessä. Koska Suplilla on kokemusta sekä uusperheistä että neurokirjosta, kysäisimme heiltä, millaisia vinkkejä he antaisivat uusperheille, joiden arjessa adhd näyttäytyy. Näin vastasi hankesuunnittelija Eija Saarikivi:

Adhd ja vanhemmuus uusperheessä

Rakkaus on impulsiivinen teko. Ihastuminen, rakastuminen ja seksuaalinen kemia syttyvät yllättäen ja yrittämättä ja joskus tahtomatta ja tarkoittamatta. Uusparisuhde syntyy aikuisten rakkaudesta, ei lasten valinnasta. Silti vanhempien parisuhde tuo lasten elämään uusia, merkittäviä ihmissuhteita, suhteita aikuisiin ja lapsi-vanhempisuhteita.

Aikuisen ja lapsen keskinäinen suhde on monivivahteinen asetelma. Viralliselta näkökannalta vanhemmuus voi olla biologista, juridista, psykologista ja sosiaalista tai erilaisia yhdistelmiä näistä. Vanhemmuuden osoittaminen taas on henkilökohtaisempi asia. Kyky osoittaa vanhemmuutta pohjaa paljolti omaan kokemukseen ja historiaan, omiin toiminnanohjauksen taitoihin ja omiin voimavaroihin.

Vanhemmuuden rooleja voidaan jakaa viiteen eri roolimalliin, joiden avulla voimme tarkastella vanhemmuuden rooleja ja valmiuksiamme olla rooleissa. Oheinen kaaviokuva perustuu Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän kehittämään roolikarttaan.

Elämän opettaja on arkielämän taitojen opettaja, oikean ja väärän opettaja, mallin antaja, arvojen välittäjä, tapojen opettaja, perinteiden vaalija, sosiaalisten taitojen opettaja ja kauneuden arvostaja.

Ihmissuhdeosaaja on keskustelija, kuuntelija, ristiriidoissa auttaja, kannustaja, tunteiden hyväksyjä, anteeksiantaja/-pyytäjä, itsenäisyyden tukija, tasapuolisuuden toteuttaja ja perheen ja lapsen ihmissuhteiden vaalija

Rajojen asettaja on fyysisen koskemattomuuden turvaaja, turvallisuuden luoja, sääntöjen ja sopimusten noudattaja ja valvoja, EI:n sanoja, vuorokausirytmistä huolehtija ja omien rajojensa asettaja.

Huoltaja on ruoan antaja, vaatettaja, virikkeiden tarjoaja, levon turvaaja, puhtaudesta huolehtija, ympäristöstä huolehtija, sairauden hoitaja ja ulkoiluttaja.

Rakkauden antaja on itsensä rakastaja, hellyyden antaja, lohduttaja, myötäeläjä, suojelija, hyväksyjä ja hyvän huomaaja.

Lapsen tarpeet ovat keskiössä, ja vanhemmuuden erilaiset roolit vaihtelevat lapsen ikävaiheiden mukaan. Kun lapsella on välittäviä aikuisia, kuten uusperheessä parhaimmillaan on, on työnjaon ja roolien ottaminen joustavampaa.

Millaisia rooleja sinä tunnistat ja koet itsellesi luontevaksi vanhemmuudessa?
Millaisia rooleja jaat kumppanisi kanssa?
Millaisia vanhemmuuden rooleja jaatte uusperheenne muiden aikuisten kanssa?

Adhd vaikuttaa vanhemmuuteen aikuisen oman kokemuksen ja omien toiminnanohjauksen taitojen puitteissa. Ihminen ei ole adhd, eikä adhd tai laajemmin neurokirjoisuus tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Aivan samoin kuin muissakin kysymyksissä, adhd-oireisen henkilön tulee vaan löytää omat tapansa toteuttaa vanhemmuuttaan ja turvata lapsen asema.

Teksti: Eija Saarikivi

NEPU-neurokirjon parisuhde uusperheessä -hankesuunnittelija
Uusperheneuvoja, Nepsy-valmentaja
Suomen Uusperheiden Liitto ry

“Hänen ansiostaan olen oppinut empaattisemmaksi ja tullut läheisemmäksi poikani kanssa edellisestä liitosta.”