Polulla

Edellinen Aihe
Seuraava Aihe

Surffausta tunteiden aalloilla

Polulla Kohtaamisia polulla Surffausta tunteiden aalloilla

“Oon aikuinen ihminen, mutta silti oikein kurjan fiiliksen tullessa soitan äidilleni. Hän osaa saada mut takas sille hyvälle aallolle. Toisinaan riittää se, että hoen itselleni niitä samoja lauseita, joita äidillä on tapana sanoa.”

Tunteiden säätelyn vaikeus ei ole yksi adhd:n ydinoireista. Moni adhd-oireinen kuitenkin kokee, että juuri tunteiden vaihtelut ja voimakkuus tekevät arjesta kuormittavaa. Kaikki tuntuu niin vahvasti. Toisinaan on niin, että henkilö itse ei koe ongelmaa, mutta lähipiiri väsyy seuraamaan, millä aallolla kulloinkin surffataan.

Tunnesäätelyn yhteydessä puhutaan usein siitä, kuinka vaikeaa se on. Toiset adhd-oireiset ovat kuitenkin oppineet tässä erittäin taitaviksi: tunteita piilotetaan, koska niiden on koettu olleen vääränlaisia – ehkäpä juuri liian voimakkaita.

Miten löytää tasapaino ja tunne siitä, että omien tunteiden näyttäminen on sittenkin sallittua? Suuri, koko vartalossa tuntuva ilo saisi olla ihana asia, eikä sellainen, joka tulee piilottaa. Ehkä voit aloittaa pienin askelin ympäristössä, jonka koet turvalliseksi? Mikä olisi pahin asia, mitä voisi käydä, jos muut näkisivät tunteesi? Mitä sinä sitten tekisit?

Adhd:stä ja tunteista voisi kirjoittaa pitkästi, mutta pysähdytään nyt kuuntelemaan, mitä psykologi, psykoterapeutti Kalle Partanen asiasta ajattelee.

Suosittelemme vilkaisemaan tunteisiin liittyvää sisältöä (ml. harjoituksia) myös ADHD-liiton Lovella-verkkokurssilta. Linkki asian äärelle löytyy alta, linkkivinkkien joukosta.

Vertaisten ajatuksia

Mitkä tunteet koet sellaisiksi, että niitä täytyisi säädellä jotenkin? Mitkä keinosi tuolloin ovat? Entä koetko, että säätelisit tunteitasi joskus liikaakin? Jos, niin missä, miten ja miksi?

“Riemu on sellainen, että sitä vieroksutaan Suomessa ja eritoten miesten kohdalla, sama välittämisen kanssa, jonka vuoksi joudun peittelemään sitä, etten joudu puolustamaan itseäni sosiaalisesti.” Leevi, 25 v.

“Suru, empatia, liian vahva oikeudentaju. Nämä ovat välillä lamaavan vahvoja ja tuntuu jopa fyysisesti pahalta tunkea niitä sivuun, mutta jos antaisin kaiken tulla sellaisenaan pinnalle, en olisi toimintakykyinen. Ikävät tunteet tuntuvat helposti “pohjattomilta”. Säätelen sitä, miten paljon uskallan innostua ja olla luova, suurin osa ei jaksa eikä halua kuulla kaikkia maailman ideoita joita tuotan. Ymmärrän että se väsyttää muita ja pidättelen niitä mahdollisimman paljon sisällä. Surua ja hylätyksi tulemisen tunnetta olen hoitanut tekemällä töitä, paljon. Ikävä kyllä se ratkaisu ei toimi loputtomiin, vaan tunteet tulevat jossain vaiheessa esiin.” Ailukka, 42v.

“Vaikeaa on.” Pikpiw, 29 v.

“Yksinäisyys ja itseinho. Mulla kuitenkin on vanhemmat ja suku jotka pitää mun puolia. Pitäisi keskittyä positiiviseen ja unohtaa negaatio. Ja joskus säätelen liikaa ja olen liian kiltti. Annan muitten kohdella mua huonosti koska aliarvioin oman itseni.” Jolene, 23 v.

“Vihan ja turhautumisen, hermostumisen tunteita. Äitinä tunnen huonommuutta tässä asiassa. Ennen olen vain purkanut suoraan täyslaidallisen, kun 0-100 tunne on vain tullut ja jo purkautunut. Lapsuuden kodissani se oli melko normaali tapa, puolet perheestämme käyttäytyi näin luonnostaan.
Nyt koetan ajatella lapsiani ja sitä, miten he kokevat tunteeni. Olen yrittänyt keskittyä hengittämiseen ja kymmeneen laskemiseen. Esikoiseni reagoi välittömästi tunteisiini, ottaen niitä myös itselleen. Sen vuoksi en enää ehdi aina edes sinne sataan kun aloitan meidän molempien rauhoittamisen ja sen jälkeen käydään tilanne läpi rauhassa. On motivoivaa huomata, että kun itse rauhoitun ja tyynnyn, myös lapseni tyyntyy.” Huvikummun, 27 v.

“Innostuminen ja ärsyyntyminen. Tiedostan ne, hengitän syvää ja yritän rauhoittua.” Eloveena, 61 v.

“Suuttuminen, kiihtyminen siirtymätilanteissa, herättelystä suuttuminen, lapsen ja koiran hoidossa maltin menettäminen. Koitan vetää syvään henkeä, laittaa käden rinnalle, puhua lempeästi itselleni ja nähdä kuinka vaikea hetki on minulle. Mieluummin hetki vessassa itkien, kuin olkkarissa huutaen. Liiallista hillitsemistä on ehkä silloin, kun häpeän itseäni ja vahdin, etten puhu liikaa, mölise tyhmiä.” Tirri, 53 v.

Kirjallisuus- ja linkkivinkit

Edellinen Aihe
Takaisin oppitunnin etusivulle
Seuraava Aihe