Priorisointi

• Ensimmäiseksi tehtäväksi se, mikä vaikuttaa eniten myös muihin priorisointilistalla oleviin asioihin.
• Valitaan päiväksi esim. 1 iso tehtävä, 3 keskikokoista tehtävää ja 5 pientä asiaa.

Organisointi

• Kirkastetaan mitä ollaan tekemässä. Esim. asia pilkotaan ja tekeminen laitetaan järjestykseen. Esim. “Ensin, sitten ja lopuksi” -vaiheisiin.
• Tekemisen suunnittelu takaperin (Idea on esitetty tarkemmin kohdassa Ajasta asiaa, Ajanhallintaa takaperin).
• Kysytään vinkkiä kaverilta, esimerkiksi mitä hän huomioisi tai miten hän aikatauluttaisi tämän kokonaisuuden.
• Kysytään tekoälyltä “Mitä työvaiheita liittyy xxxx ja missä järjestyksessä ne olisi hyvä tehdä.

Käynnistäminen

• Aina samat aloitusrutiinit tukena.
• Lupa tehdä jotain vain 5 minuuttia, usein tuon jälkeen onkin mukava jatkaa ja tehdä asia valmiiksi.
• Jonkin itselle kivan asian ymppääminen tekemiseen, esim. villasukat jalkaan, musiikkia luureista, kynttilä tuomaan tunnelmaa tietsikan ääreen…
• Body doubling eli toisen kaverin läsnäolo tukee omaa toiminnanohjausta monessa kohtaa, oli sitten kyse vaikkapa aloittamisesta tai keskittymisen ylläpitämisestä.
• Mielikuvat apuna. Esimerkiksi motivaatiota antamaan mielikuva siitä, mikä on tekemisen tulos, tai mielikuva siitä, kuinka taitavasti tämä asian osaan tehdä, tai mielikuva, jossa tavallinen työmatka bussissa kuvitellaankin lentomatkaksi. Lennoilta ei parane myöhästyä!

• Huolehditaan itselle hyvästä ympäristöstä (paikka, vuorokaudenaika,  aistiympäristö esim. äänet, valaistus, lämpötila, vaatteet).
• Ohjeiden puhuminen ääneen itselle, kannustamista unohtamatta.
• Ennakoidaan ja tehdään jotain, mikä saa vireystason tekemisen kannalta hyvälle tasolle. Esim. juoksulenkin jälkeen on helpompi syventyä opiskeluihin.
• Musiikki tai muu ääni (esim. ASMR = autonomous sensory meridian response eli
  tahdosta riippumattomat, rauhoittavat aistielämykset) keskittymistä tukemassa tai lieventämässä muita ärsykkeitä.
• Poistetaan häiritsevät ärsykkeet (esim. sähköpostin tai sosiaalisen median ilmoitukset pois päältä).
• Kun jokin mieleen tuleva asia keskeyttää, kirjoitetaan, valokuvataan tai äänitetään se muistiin, jolloin on rauha palata siihen mitä oli tekemässä.
• Kun huomataan keskittymisen katkenneen, huomataan asia neutraalisti  “Jaahas, näin kävi, palaanpas takaisin tekemiseeni”.
• Pidetään tauko, kun keskittyminen herpaantuu. Jo lyhytkin tauko voi toimia, ihan vain vaikkapa silmät kiinni ja pari syvää hengitystä. Tällaisen tauon aikana ei ehdi hairahtua muihin juttuihin.

• Edellä esitetyt asiat tukevat myös vireystilan säätelyä ja yrittämisen ylläpitoa. Tästä aiheesta on lisää myös tämän kurssin vireystilaa käsittelevässä osiossa.
• Moni kokee Pomodore-tekniikan helpottavan vireystilan säätelyä, sillä sen myötä tekemisestä tulee suunniteltua, ajastettua ja tauotettua. Tästä pääset tutustumaan Pomodore-tekniikan ohjeistukseen  Työterveyslaitoksen sivuille. Pomodoren ajatuksena on keskittyä 25 minuuttia kerrallaan. Sinä tunnet itsesi, voit hyvin kokeilla myös lyhyempää työskentelyaikaa.

• Pysähdytään ihailemaan jo tehtyä.
• Kannustava puhe itselle. Mietitään vaikkapa miten kannustaisi ystävää, joka tekisi tätä samaa tehtävää.
• Kun tekeminen on pilkottu osiin, ei tekeminen tunnu ylipääsemättömältä.
• Aina kun on saanut osan tehtävästä tehtyä, pieni palkinto itselle tai edes hengähdyshetki.
• Kun huomaa tunteiden heräävän, pysähdytään, tunnistetaan tunne ja nimetään se vaikka ääneen “No, nyt kyllä tunnen melkoista turhautumista”. Hyväksytään tunne ja muistutetaan itseä, että tämä kyllä menee ohi.
• Sallitaan ja hyväksytään myös virheet. Kun ne nähdään oppimiskokemuksina, eivät pienet takaiskut pääse lannistamaan.

• Vältetään multitaskausta eli sitä, että keskitytään moneen asiaan samanaikaisesti. Koska multitaskaaminen rasittaa työmuistia, on syytä keskittyä  vain yhteen asiaan kerrallaan. Tämä ei tarkoita, etteikö oheistekemistä voisi olla joskus hyväkin olla vireystason ylläpitämisen vuoksi. Oivallista oheistekemistä on sellainen tekeminen, mikä sujuu automaatiolla. Tällaista rutiininomaista tekemistä on esimerkiksi kutominen (sen hyvin osaavilla) tai värityskuvien värittäminen.
• Saadaan tekemisestä muodostettua rutiini, jolloin työmuistin kuorma kevenee.
• Jos käsillä on monimutkainen asia, pilkkominen tekee siitä hallittavampaa. Tämä  vähentää työmuistin kuormitusta, koska kerrallaan mielessä pidettävää tietoa on vähemmän.
• Itselle sopivat muistamisen apuvälineet (listat, sovellukset, muistutukset, valokuvat).
• To do -listat, visuaalinen muistutus siitä mitä täytyy tehdä ja palkitsevuus, kun saa ruksata asian tehdyksi.
• Toistetaan muistettavaa asiaa.
• Käytetään tarkistamiseen tehtävälistoja/muistiinpanoja esim. erityisesti päivän alussa ja lopussa.
• Omien muistisääntöjen keksiminen. Esimerkiksi käytetään joitakin avainsanoja, aakkostamista tai järjestelyä. Muistettava asia yhdistetään johonkin hauskaan tarinaan tai mielikuvaan.
• Tauot, siis oikeat tauot ilman puhelimen tuijotusta, tukevat myös muistamista.
• Hyvä uni ja palautuminen vaikkapa tietoisuustaitojen avulla.

• Ajastetaan hälytyksiä tilannearvion tekemiseksi, jolloin itseltä kysytään esim. “Olenko menossa oikeaan suuntaan / tekemässä tehokkaasti?”
• Vireystilan huomioiminen ja ylläpitäminen, esim. tauot avuksi tai Pomodore-tekniikka.
• Tekemisen kellottaminen niin, että voi seurata omaa edistymistä. Päivän rytmittäminen niin, että päivän eri tehtävillä on selkeät aikarajat.
• Esim. päiväkirjan tai taulukon avulla oman tekemisen seuraaminen, kuten milloin keskittyminen herpaantuu tai tulee virheitä. Näin voi löytyä parempia toimintatapoja.
• Jollekin sen kertominen mitä aikoo tehdä. Tämä ihminen voi muistuttaa, tukea ja kannustaa. Kertominen tuo myös ulkoista painetta, mikä voi vahvistaa tekemiseen sitoutumista.
• Saadaan tekemisestä rutiini, jolloin ei tarvitse tarkkailla kaikkia yksityiskohtia.