Vertaisten ajatuksia

Jos adhd:si on diagnosoitu, minkä näkisit muuttuneen sen myötä, että nyt tiedät, että sinulla on adhd? Mikä merkitys on ollut adhd:stä etsimälläsi/saamallasi tiedolla?

“Itsensä ymmärtäminen ja samalla myös muiden samassa tilanteessa olevien. Ymmärtää myös miksi arki on haasteellista sekä muiden suhtautumisen minuun. Tiedolla on suuri merkitys sille, että ei ole itselle liian vaativa, omalle mielialalle ja jaksamiselle iso merkitys. Osaa pilkkoa asioita sekä ajatella tiedon kautta mistä kaikki johtuu ja miksi sekä pyytää niihin apua ammattilaisilta. Ymmärtää lapsia ja koko perheen nepsy haasteet.” Piitsu 46 v.

“Itsemyötätunto ja rohkeus yrittää kuitenkin, vaikka oppi nuorena, “ettei kannata edes yrittää” -uskomuksen. Diagnoosin/oireiston “taakse” ei voi mennä vastuuta välttelemään tai olla kohtaamatta vaikeita asioita, psykoedukaatio/tieto auttavat parhaimmillaan kuitenkin näkemään, mikä on mahdollista ja miten. Toteutus saa olla omanlainen tai “epätyypillinen” ja silti on mahdollista päästä toivottuun lopputulokseen.” S. 32 v.

“Eipä juuri merkitystä. Sain diagnoosin kun olin muistaakseni 56. Toki se selitti, miten asioista ei ollut elämässä tullut ” mitään”.” Lotta 72 v.

“Olen pystynyt olemaan armollisempi itselleni. Enkä pakota itseäni ihan aina kaikkeen mihin muut pystyvät.” Koivunlehti 36 v.

“Diagnoosin sain vasta muutama vuosi sitten. Sillä on ollut vieläkin iso merkitys vaikka en enään ole työeämässä. Nyt ymmärrän itseäni paljon paremmin ja olen osannut laittaa asioita “järjestykseen”. Olen myös oppinut katsomaan elämääni taaksepäin, pienemmällä itsesyyllistämisellä kuin ennen. Enkä enää vaadi itseltäni ylisuorittamista. Myös maskaaminen vähentynyt ja olen enemmän oma itseni.” Anskuliini 59 v.

“Diagnoosi on antanut itselleni mahdollisuuden hyväksyä oman poikkeavuuden, koska olen hyvin vahvasti ja selkeästi aina ollut poikkeava valtaväestöstä, mutta epäasiallisen huostaanoton ja kahdeksan vuotisen laitostaustan vuoksi, olen sen aina omaksunut, että minulla on ollut päässä jotain vikaa. Lisäksi se on antanut vahvistusta avun hankkimiseen ja vastaan ottamiseen, kun on ymmärtänyt paremmin millaista apua tarvitsee ja miksi.” Leevi 25 v.

“Ymmärrys ja myötätunto itseä kohtaan on lisääntynyt, en koe olevani enää niin outo ja ulkopuolinen. Ymmärrän valintojani ja sittä, miksi suurin osa on niitä kummastellut. Ymmärrän perhettäni, jossa samoja oireita näkyy, välejä ymmärrys ei tosin enää tässä vaiheessa korjaa. En olisi osannu hakeutua lääkäriin, jos en olisi saanut somesta tietoa naisten adhd-oireista, lapsuudessani tuota diagnoosia ei ollut olemassa. Olen myös osannut tämän myötä ohjata lastani kohti tutkimuksia.” Ailukka 42 v.

“Saan helpommin tukea opintoihin.” Pikpiw 29 v.

“Sain tietoa, ymmärrystä itsestäni sekä siitä miten ADHD vaikuttaa elämääni sekä uusia keinoja käsitellä ADHD:n tarjoamia haasteita. Tieto, jonka sain neuropsykiatrilta ja erityisesti Ohjaamon ADHD-etätapaamisista oli todella tarpeellisia ja tarvittuja! “Jolene 23 v.

“Diagnoosiprosessi on puolivälissä. Ennen diagnoosiprosessiin hakeutumista tutustuin aiheeseen erityismielenkiinnon kohteena n. vuoden. En halunnut hakeutua tutkimuksiin turhaan. Mielestäni tämä ajatus liittyy siihen, että olen maskannut oireitani niin paljon, että haasteideni laajuus ei ollut itsellenikään kovin selvää. Näytinhän muille melko ongelmattomana tapauksena, mitä nyt välttelin opiskellessani tiettyjä opettajia (näiden opettajien määrä muuten kasvoi vain loppua kohden) ja vapaa-ajan ihmisten kanssa opiskelusta puhumista. Merkittävin vaikutus adhd-tiedon lisääntymisestä on ollut maskaamisen vähentäminen. En enää ole olevinani opiskelija ja muka edistäväni opintojani. Se oli todella kuormittavaa maskausta. Uskallan puhua lähipiirilleni hankalista asioista ja vaikeuksista jotka kasaantuvat. Eikä muuten enää kasaannu yhtä paljon kuin yksin niiden kanssa. Lähipiirihän on kuitenkin jonkun verran nähnyt maskieni läpi. On tullut selkeys omista haasteista ja vähän myös positiivisista adhd:hen liittyvistä asioista. Tulevaisuudessa varmaan pääsen niihin vielä paremmin käsiksi ja hyödyntämään vahvuuksiani ja heikkouteni huomioon ottaen.” Huvikummun 27 v.

“Ymmärrän mistä tietyt piirteet ja haasteet johtuivat. Luulin aiemmin että kunhan muutun tai “parannun” niin asiat alkavat sujua kuin muilla ihmisillä. Diagnoosi auttoi ymmärtämään että aivoja en saa muutettua joten en hukannut energiaani turhaan enkä myös enää liikaa kokenut syyllisyyttä erilaisuudesta. Olin jo lähes 30 kun ymmärsin mistä on kysymys.” T. 42 v.

“Pikkuhiljaa omaksuin tietoa ja aloin uskoa, että oikeasti, nämä minun piirteeni ovat ADHD-piirteitä! Se oli vapauttavaa, koska koko ikäni olen syyttänyt itseäni omituisuudesta, sietämättömästä idioottimaisuudesta, etten ikinä muutu, vaan olen esimerkiksi aina myöhässä, aina tavarat hävyksissä. Välillä huvittaa se, miten kauan minulta meni uskoa, että minulla oikeasti on ADHD, ottaen huomioon miten tyypillisiä piirteeni ovat. Nauroin ääneen, kun luin listaa addien impulsiivisuudesta. Olisin voinut ruksia niistä joka ikisen. Tieto on lisännyt armollisuutta itseäni kohtaan. Myös lause ”kykyprofiili on epätasainen”, oli minulle lohduttava. Eli voin oikeasti olla lahjakas ja osaava joissain asioissa, monissakin asioissa, vaikka myöhästelen, jumitan ja unohtelen. Samaan aikaan olen kekseliäs, luova, viihdyttävä, lämmin, innostuva, sinnikäs, visionääriksi haaveilen…” Tirri 53 v.

Kirjallisuus- ja linkkivinkit

• Vertainen mainitsi Ohjaamon, joka tarjoaa tukea alle 30-vuotiaille nuorille työllisyyteen, opiskeluun, asumiseen ja hyvinvointiin liittyen. https://ohjaamot.fi/usein-kysytyt-kysymykset
• Vertainen viittasi myös naisten adhd:hen. Tässä Veera Koposen luento Tyttöjen ja naisten tarkkaavaisuushäiriöt:

Osa 1 https://www.youtube.com/watch?v=-yMp1lb8aOo

Osa 2 https://www.youtube.com/watch?v=vbJXzIxDabo