Onko sinustakin arvokasta kuulla muiden ihmisten kokemuksia siitä, millaista on elää omien tai puolison adhd-oireiden kanssa? Kokemuksien kuuleminen voi herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Voi vaikkapa olla huojentavaa, kun kokemuksista löytyy ymmärrettävää ja samaistuttavaa. Mieleen voi nousta ajatus “Emme olekaan yksin”. Yhtälailla voi olla huojentavaa, kun löytyy jotakin, mikä on itselle vierasta. Kenties huomaat ajattelevasi “Tässä asiassa meillä ei ole pulmaa, tämä toimii meillä”. Ei yhtään pöllömpi havainto, vai mitä?
“Meillä sattuu ja tapahtuu paljon, joten meillä ei ole koskaan tylsää. Osaamme nauraa yhdessä omille, toisen ja yhteisille sattumuksille, mokille ja häsläyksille. Täydennämme toisiamme, riittää, kun edes toisen tarkkaavuus riittää tietyllä hetkellä. Yhdessä olemme enemmän ja autamme toisiamme niissä asioissa, jotka ovat toiselle haastavampia. Aviomieheni on minulle kaikki kaikessa, hän on tuki ja turva muuten niin sekavan elämän keskellä.”
Annetaan ensiksi puheenvuoro videoilla esiintyville kokemustoimijoille Hetalle, Inalle ja Maricalle. He pohtivat, miten he itse sekä heidän neurotyypilliset puolisonsa kokevat adhd:n näyttäytyvän parisuhteessaan.
