Adhd:n katsotaan olevan vahvasti perinnöllinen. On siis hyvin todennäköistä, että parisuhteenne adhd-oireinen puoliso ei ole sukunsa ensimmäinen, jolla on ollut adhd:lle tyypillisiä piirteitä. Ehkei myöskään viimeinen?
Adhd vaikuttaa vanhemmuuteen monin eri tavoin. Mikäli äidillä tai isällä on itsellään adhd, voi hänelle olla erittäin luontevaa hypätä mukaan lapsensa villeihinkin mielikuvitus- ja roolileikkeihin. Toinen voi jakaa lastensa kanssa yhtä intensiivisen kiinnostuksen jalkapalloon ja hyperfokusoitua seuraamaan lempijoukkueidensa edesottamuksia sohvan pohjalta. Mikäli myös lapsella on adhd, voi jaettu kokemus ajattelun samankaltaisuudesta rakentaa syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta lapsen ja vanhemman välille.
Toki adhd voi luoda myös haasteita vanhempana toimimiselle. Adhd kuluttaa voimavaroja, mikä voi verottaa muun muassa kykyä olla läsnä lapsille. Omat haasteet tunteiden säätelyssä voivat korostua ikävällä tavalla ristiriitatilanteissa lapsen kanssa.
Kaikki yllä mainittu – ylisukupolvisuus, adhd:n plussat ja miinukset – vaikuttavat vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Tämä oppitunti tarjoaa pohjaa näihin teemoihin liittyvälle keskustelulle ja pohdinnoille.
